Ei, minulla ei ikävä kyllä ole ehtymätöntä sammiota, mistä pyöräytän taikasauvallani valmiita kakkuja.
Aloitan kaiken huolellisella suunnittelulla. Piirrän ja rustaan ajatukseni
ja suunnitelmani kakun varaan tyhjälle paperille. Etsin ahkerasti inspiraatioita ja
ohjeita netistä, selailen kymmeniä ja kymmeniä sivuja, tallennan kuvia ja
ideoita, kehittelen päässäni eri versioita.
Sen jälkeen menen kauppaan. Ostan paketeittain voita, laatikoittain
kananmunia, useita kiloja jauhoja, sokeria ja samoin suklaata. Valitsen parhaimmat raaka-aineet ja laadukkaimmat tuotteet.
Kotona voin aloittaa leipomisen. Tarvitsen seitsemän kulhoa. Yhdessä sulatan suklaan,
toisessa lämmitän hiukan voita. Kolmannessa, yleiskoneen teräskulhossa vaahdotan voin ja
sokerin kuohkeaksi. Neljännessä kulhossa sekoitan jauhot ja viidenteen
erottelen keltuaiset. Kuudennessa kulhossa vatkaan valkuaiset kovaksi vaahdoksi
ja seitsemäs kulho tarvitaan, kun kolmas kulho jää liian pieneksi koko
taikinalle ja sen sekoittamista on jatkettava urheasti käsin. Kakun paistamiseenkin käytän monenlaisia kikkoja ja uunissa niiden annan
kypsyä kahdesta tunnista jopa kolmeen. Täytteiden valmistus onkin lähes yhtä
vaivatonta kuin taikinan, onneksi niitä ei kuitenkaan tarvitse kypsentää!
Poislukien kyllä kaikki marjapyreet ja marenkikreemit. Ja kinuskitkin. Huoh.
Sitten päästäänkin vasta oikeisiin töihin. Kakun koristeiksi voi valmistaa ihan
mitä vain maan ja taivaan väliltä. Ja sen tuntuvat asiakkaatkin tietävän.. Sitä
he eivät kuitenkaan tiedä, että massat joista ne valmistetaan ovat kalliita,
niiden saatavuus on huonoa ja hävikki valtava, sillä ne joko kuivuvat käsiin
tai unohtuvat hetkeksi pöydälle. Näpertely on onneksi sitä kaikista kivointa
hommaa, muuten saattaisi hiukan vaivata että se ottaa poikkeuksetta isoimman
siivun vuorokauteni tunneista. Ei ole yö eikä mikään jos en vähintään puoli
kahteen asti pyöritä sokerimassakaulinta ja piperrä koristeiden yksityiskohtia
ylihinnoitetuilla koristeluvälineilläni.
Joku voisi luulla tässä vaiheessa kakun jo olevankin valmis. Vielä mitä!
Kerrosten leikkaamisen, niiden täyttämisen ja koko kakun kreemillä
kuorruttamisen jälkeen päästään kakku päällystämään. Kilon massaköntti on aina liian kovaa
tai kuivaa eikä se koskaan istu raivokkaan, hartiat tässä vaiheessa viimeistään
jumittavan kaulinnan jälkeen nätisti kakun pintaan. Se jää joko rypylle,
repeilee uhkaavasti tai on niin ohut että kuultaa muikeasti läpi. Hyvin
kiitollista hommaa tuntuu kuitenkin aina siinä vaiheessa olevan. No, koristeet
pintaan ja niillä pahimpien ongelmakohtien sujuva peittely, niin taas voi olla
hetken kiroilematta ja huutamatta perheelle. Tosin tämäkin vaihe voi
kakun luonteesta riippuen viedä useamman tunnin.
Tämäkään vaihe ei kuitenkaan vielä ole se viimeinen, vaan sen jälkeen
aletaan tutkia, minkälaiseen viritelmään kakun saa mahdollisesti pakattua ja ehtiikö sen tekemään ennen kuin asiakas tulee hakemaan. Monesti
kakkulaatikoita pitää sahata auki ja teipata toisiinsa kiinni, että ne
riittävät alkuunkaan. Mutta eihän se haittaa, ne onneksi maksavat vain noin 3
-4 € /kpl eikä kukaan ole jaksanut edes hinnoitella niitä koskaan mukaan kustannuksiin.
Kun kakku on vihdoin jokseenkin säädyllisesti laatikossa/oissa pääseekin taas
takaisin keittiöön, missä odottavat tiskivuoret,
jauhopöllyt ja kuivuneet kananmunanvalkuaiset pitkin pöytiä ja tomusokerilla ja
kakkumuruilla kuorrutetut lattiat. Sitten joskus saan vielä ymmärtää, että
kaikki tämä pitäisi tehdä ihan vain silkasta anteliaisuudesta
ja hyväntekeväisyydestä, eikä nyt ainakaan mitään joistain
kakuista voi pyytää, haloo! Mitä niihin nyt muka menee, muutama muna ja
sokeria!? Jos siis jollakin on tietoa alussa mainitsemastani taikasauvasta ja sammiosta niin soitelkaa ihmeessä..
Mutta kyllä tämä leipominen on siltikin vaan ihan parasta mitä tiedän :)