Aloitan kaiken huolellisella suunnittelulla. Piirrän ja rustaan ajatukseni
ja suunnitelmani kakun varaan tyhjälle paperille. Etsin ahkerasti inspiraatioita ja
ohjeita netistä, selailen kymmeniä ja kymmeniä sivuja, tallennan kuvia ja
ideoita, kehittelen päässäni eri versioita.
Sen jälkeen menen kauppaan. Ostan paketeittain voita, laatikoittain
kananmunia, useita kiloja jauhoja, sokeria ja samoin suklaata. Valitsen parhaimmat raaka-aineet ja laadukkaimmat tuotteet.
Kotona voin aloittaa leipomisen. Tarvitsen seitsemän kulhoa. Yhdessä sulatan suklaan,
toisessa lämmitän hiukan voita. Kolmannessa, yleiskoneen teräskulhossa vaahdotan voin ja
sokerin kuohkeaksi. Neljännessä kulhossa sekoitan jauhot ja viidenteen
erottelen keltuaiset. Kuudennessa kulhossa vatkaan valkuaiset kovaksi vaahdoksi
ja seitsemäs kulho tarvitaan, kun kolmas kulho jää liian pieneksi koko
taikinalle ja sen sekoittamista on jatkettava urheasti käsin. Kakun paistamiseenkin käytän monenlaisia kikkoja ja uunissa niiden annan
kypsyä kahdesta tunnista jopa kolmeen. Täytteiden valmistus onkin lähes yhtä
vaivatonta kuin taikinan, onneksi niitä ei kuitenkaan tarvitse kypsentää!
Poislukien kyllä kaikki marjapyreet ja marenkikreemit. Ja kinuskitkin. Huoh.
Sitten päästäänkin vasta oikeisiin töihin. Kakun koristeiksi voi valmistaa ihan
mitä vain maan ja taivaan väliltä. Ja sen tuntuvat asiakkaatkin tietävän.. Sitä
he eivät kuitenkaan tiedä, että massat joista ne valmistetaan ovat kalliita,
niiden saatavuus on huonoa ja hävikki valtava, sillä ne joko kuivuvat käsiin
tai unohtuvat hetkeksi pöydälle. Näpertely on onneksi sitä kaikista kivointa
hommaa, muuten saattaisi hiukan vaivata että se ottaa poikkeuksetta isoimman
siivun vuorokauteni tunneista. Ei ole yö eikä mikään jos en vähintään puoli
kahteen asti pyöritä sokerimassakaulinta ja piperrä koristeiden yksityiskohtia
ylihinnoitetuilla koristeluvälineilläni.
Joku voisi luulla tässä vaiheessa kakun jo olevankin valmis. Vielä mitä!
Kerrosten leikkaamisen, niiden täyttämisen ja koko kakun kreemillä
kuorruttamisen jälkeen päästään kakku päällystämään. Kilon massaköntti on aina liian kovaa
tai kuivaa eikä se koskaan istu raivokkaan, hartiat tässä vaiheessa viimeistään
jumittavan kaulinnan jälkeen nätisti kakun pintaan. Se jää joko rypylle,
repeilee uhkaavasti tai on niin ohut että kuultaa muikeasti läpi. Hyvin
kiitollista hommaa tuntuu kuitenkin aina siinä vaiheessa olevan. No, koristeet
pintaan ja niillä pahimpien ongelmakohtien sujuva peittely, niin taas voi olla
hetken kiroilematta ja huutamatta perheelle. Tosin tämäkin vaihe voi
kakun luonteesta riippuen viedä useamman tunnin.
Tämäkään vaihe ei kuitenkaan vielä ole se viimeinen, vaan sen jälkeen
aletaan tutkia, minkälaiseen viritelmään kakun saa mahdollisesti pakattua ja ehtiikö sen tekemään ennen kuin asiakas tulee hakemaan. Monesti
kakkulaatikoita pitää sahata auki ja teipata toisiinsa kiinni, että ne
riittävät alkuunkaan. Mutta eihän se haittaa, ne onneksi maksavat vain noin 3
-4 € /kpl eikä kukaan ole jaksanut edes hinnoitella niitä koskaan mukaan kustannuksiin.
Kun kakku on vihdoin jokseenkin säädyllisesti laatikossa/oissa pääseekin taas
takaisin keittiöön, missä odottavat tiskivuoret,
jauhopöllyt ja kuivuneet kananmunanvalkuaiset pitkin pöytiä ja tomusokerilla ja
kakkumuruilla kuorrutetut lattiat. Sitten joskus saan vielä ymmärtää, että
kaikki tämä pitäisi tehdä ihan vain silkasta anteliaisuudesta
ja hyväntekeväisyydestä, eikä nyt ainakaan mitään joistain
kakuista voi pyytää, haloo! Mitä niihin nyt muka menee, muutama muna ja
sokeria!? Jos siis jollakin on tietoa alussa mainitsemastani taikasauvasta ja sammiosta niin soitelkaa ihmeessä..
Mutta kyllä tämä leipominen on siltikin vaan ihan parasta mitä tiedän :)
Mutta kyllä tämä leipominen on siltikin vaan ihan parasta mitä tiedän :)
Tämä oli kyllä hieno kuvaus Elävästä Elämästä. Miun hermoilla tuo koristelupuoli jäisi aikalailla puolitiehen.... Rakkaat terkut! Piia
VastaaPoistaPuit sanoiksi sen mitä kakkujen leivonta oikeasti on, jokainen kakku on tulosta tuntien suunnitelusta ja työstä jotkut osaavat arvostaa toiset ei. =)
VastaaPoistaNo just eikä melki kun meikäläisen suusta.. Tätähän tää homma on, eipä voi verrata tavan kermakakkuun, paista pohja, halkaise,kermat ja hillot väliin, kermat pintaan, muutama hedelmälohko tms ja vot kakku valmis :)
VastaaPoistaTällaiseski varmaan suurin osa ostajista mieltää kakun teon :)
Kiitos ,että puit sanoiksi tämän kaiken :)
Kiitos kovasti ihanaiset! Arvasin että on hyvin tuttua myös teille muille.. =)
VastaaPoistaTosi hyvä kuvaus tästä mukavasta harrastuksesta(minulle harrastus) :) Kakkujen ulkonäköä ja makua kehutaan mutta kun jotkut (ei kaikki) kyselevät hintaa jos tekisin tilauskakun niin siihen tyssää... toiset taas maksaa mielellään,että saavat jotain erilaista ja hinnoittelenkin yleensä aina alakanttiin.
VastaaPoistaNäitä kirjoitteli Pice
Olipa osuvasti kirjoitettu. Eksyin blogiisi kun katselin HeMeLe:tä. Olen tällä hetkellä Vellun opissa :)
VastaaPoistaJuurikin näin!
VastaaPoista"Tämmönen samanlainen, koristeluineen, pitää olla, kuin tässä kuvassa, jonka otin netistä joltain jenkkisivustolta... Mutta mitään ei saa maksaa..."
Laskin joskus, että tuntipalkka kakkujen tekemisessä jää alle 50c/tunti...
Käsityötä kakkutaiteilukin. Ja käsityötähän ei arvosteta...
MUTTA silti! Kakkujen tekeminen on jotain niin parasta :)
Niin totta! Ja jos tykkäät tehdä työtäsi, oli se sitten kakkuja tai käsitöitä, niin eihän siitä sitten tarvi kenenkään maksaa, kun ihan iloksesi leivot! :D Välillä kyllä kiroiluttaa :D
VastaaPoistaOli kyllä huikean osuva kirjoitus!!! Monet ei edes tajua kuinka työlästä (ja ihanaa) leivonta osaa kaikenkaikkiaan olla (ja hintavaa)! massat, työkalut ja raaka-aineet varsinkin suomessa _hyvin_ kalliita, ja asiakaskin olettaaa että 20 hengen sokerimassakakusta tulee kaverin leipomana noin 20 e hintainen, vaikka tosiasiassa vasta raaka-aineet ylittävät jo tuon summan.... MUTTA kaikesta tästä huolimatta leivonta on niin parasta puuhaa! <3 :)
VastaaPoista