Teo-pojan kakkua lähti jo tammikuussa koristamaan tämännäköinen syötävä nimikoriste. Oikein kaunis siitä tuli vaikka sokerimassan sielunelämästä ei aina ihan vedoksi asti uskaltaisi lyödä, niin ailahtelevaa se on.. Sen olen huomannut että talvipakkasilla se kuivuu kyllä ihan kirjaimellisesti käsiin. Kesää siis odotellessa ihan syystäkin jo! =)
Onnea vielä Teolle! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti